Pelityylien ja taktisen kehityksen analyysi luo tehokkaasti perustavanlaatuisen kontrastin pohjoisen ja eteläisen pallonpuoliskon rugbylähestymisten välille, mutta voisi hyötyä syvemmästä tutkimuksesta historiallisista ja kulttuurillisista tekijöistä, jotka muovasivat näitä erilaisia filosofioita. Perinteisen Lionsin rugbyn luonnehdinta, joka korostaa eteenpäinpelaajien dominanssia, vakiotilannetaitoja ja alueellista hallintaa, heijastaa tarkasti pohjoisen pallonpuoliskon rugbyperintöä, mutta kappale voisi laajentaa sitä, kuinka ilmasto, kentän olosuhteet ja kulttuurilliset asenteet rugbya kohtaan vaikuttivat tämän tyylin kehitykseen. Samoin Australian rugbyn kuvaus, joka suosii laajentavaa peliä, nopeaa pallon liikuttelua ja opportunistista hyökkäämistä, vangitsee eteläisen pallonpuoliskon rugbyn olemuksen, mutta syvempi analyysi siitä, kuinka Australian urheilukulttuuri ja ympäristöolosuhteet vaikuttivat tähän lähestymistapaan, vahvistaisi keskustelua.
Kappaleen havainto nykyaikaisista kiertuista, jotka esittelevät molempien lähestymistapoja kehitystä, on oivaltava, tunnustaen että nykyaikainen rugby on muuttunut hybridimmäksi luonteeltaan, mutta tätä kohtaa voitaisiin kehittää perusteellisemmin. Erityiset tavat, joilla Lionsin joukkueet ovat sisällyttäneet laajentavia elementtejä säilyttäen perinteiset vahvuutensa, ansaitsee yksityiskohtaista tarkastelua, mukaan lukien kuinka valmennusfilosofiat ovat mukautuneet ja kuinka pelaajien valinta on kehittynyt näiden taktisten muutosten mukaisesti. Australian rugbyn kehitys vastauksena pohjoisen pallonpuoliskon vaikutuksiin voitaisiin myös tutkia kattavammin.
Maininta Australian ilmastosta ja kovista kentistä, jotka suosivat nopeaa, avointa rugbya, tarjoaa tärkeää ympäristökontekstia, mutta tämä osio voisi sukeltaa syvemmälle siihen, kuinka erityiset sääolosuhteet, kausivaihteet ja kentän ominaisuudet vaikuttavat taktisiin päätöksiin koko kiertueen ajan. Fyysilliset vaatimukset Australian olosuhteisiin sopeutumiselle ulottuvat yksinkertaisen kunnon ylläpidon yli, käsittäen akklimatisaatiostrategiat, nesteytysmenettelyt ja kuinka nämä tekijät vaikuttavat joukkueiden valmistautumiseen ja valintaan. Kappale voisi myös tutkia kuinka nykyaikainen urheilutiede on auttanut Lionsin joukkueita valmistautumaan paremmin näihin ympäristöhaasteiin.
Päättävä havainto menestyksekkäistä Lionsin kiertuista, jotka sisältävät joukkueita yhdistäen perinteiset vahvuudet Australian mukautuksiin, on terävää, mutta sitä voitaisiin tukea tarkemmilla esimerkeillä siitä, kuinka tämä taktinen kehitys on toteutunut todellisissa kiertuetilanteissa. Hybridipelityylien käsite edustaa merkittävää kehitystä kansainvälisessä rugbyssa, ja syvempi analyysi siitä, kuinka nämä lähestymistavat ovat onnistuneet tai epäonnistuneet maailmanluokan vastustajia vastaan, tarjoaisi arvokkaita näkemyksiä taktisesta hienostuneudesta, jota menestyksekkäät Lionsin kiertueet nykyaikana vaativat.